Olen kirjoittanut runoja jo ainakin vuodesta 2007 saakka. Se on keino purkaa tunteita, joten vanhoista runoistani huomaan herkästi mitä silloin on ollut meneillään.
Runoni ja kirjoitukseni ovat usein käsitelleet synkkiä tunteita. Niistä huokuukin selvä epätoivo ja tuska.
Kaunis kukka, jos oisin, olisiko helpompaa. Elää päällä kylmän ja kapean maan.
Missä aurinko piiloon pilviä juoksee. Pimeää on ilman valoa. Mutta mitä on ilman pimeää, joka valon yöksi vapauttaa.
Valo minut pimeydestä vapauttaa. Ja taas minut päivään vangitsee. Se minut valoon kahlitsee.
(C) Eini 2009
Ajattelin nyt yrittää kirjoittaa tänne. Aloin tätä blogi-juttua miettiä taas jälleen, kun ystäväni aloitti blogin pitämisen. Joten kokeillaan.
