Loppuvuosi 2015 oli hyvin raskas. Hain ammattikorkeakouluun opiskelmaan, ja pääsinkin ensiksi varasijalle. Sitten tuli 4.12. Sain sinä aamuna puhelun, jota olin osannut jo pelätä. Mummo oli nukkunut pois sairauden uuvuttamana.
Siivet raskaat ei kantaneet enää, kuka nyt katsoo minun perään. Kaipaus suuri sinne kauas on, suru kai loppumaton.
(C)Eini 2016
Mummo oli minulle kuin toinen äiti. Asuimme lapsuuteni yhdessä vanhempieni ja isäni vanhempien kanssa samassa talossa. Ja vietimmekin pikkusiskoni kanssa usein päivät isovanhempien seurassa, vanhempien ollessa töissä.
Noin viikko Mummon kuoleman jälkeen sain sähköpostin, pääsin kouluun! Uskon tiettyihin yliluonnollisiin asioihin ja olenkin varma, että yläilmoissa jossakin minun elämän polkuani seurataan ja suojellaan.
